Anomalous Christmas


Tänä vuonna joulu vietettiin Taan vanhemmilla Lohjalla ja käväistään sitten hakemassa omat ja viemässä muiden paketit omalle suvulleni joku päivä tällä viikolla. Tai siis näin oli suunnitelma. Suunnitelmat ovat siitä hassuja, että ne eivät aina toteudu, vaikka kuinka hyvin olisi suunniteltu etukäteen. Joitain asioita, kuten influenssaa, ei vaan osaa ottaa suunnitelmissaan huomioon. Tai ehkä se joku, joka älyää ottaa influenssarokotteen ja jaksaa aukoa minulle päätään siitä joka vuosi. No ei hätää, ensivuonna Taa pakottaa minut ottamaan sen, sillä hän saa pahoja sivuoireita Tamiflusta.


Tämä viheliäs tauti iski kuin tyhjästä viime maanantaina ja kaatoi heti sänkyyn. Tiistaina 40 asteen kuumeessa minut raahattiin lääkärille, jossa sormeeni tehtiin reikä ja molempiin sieraimiini tungettiin pitkä ohut keppi. Pahempaa kuin papa-koe, jos saan sanoa. Suoranainen nenäraiskaus. Keskiviikkona tauti oli kaatanut Taankin sänkyyn. Miksei kukaan kouluttanut kissaa käymään apteekissa?

Olimme toki pidempään jo heitelleet ajatusta joulusta, jonka viettäisimme kotona, koska matkustaminen edestakaisin busseilla molempien sukulaisille ei ole sellaista, mitä odotamme joululta. Valitan tästä joka vuosi. Oma auto toisi toki tähän helpotuksen, mutta pääkaupunkiseudulla sen pitäminen tulee järjettömän kalliiksi ja minä joutuisin olemaan kuskina, josta en ole yhtään innoissani. Taalla kun ei korttia ole. Ehkä ensivuonna. Ja ehkä vuokraamme auton. Tai sitten valitan tästä samasta aiheesta seuraavanakin vuonna vielä. Nyt en kuitenkaan jaksa vielä suunnitella niin pitkälle. Ties missä kunnossa olemme silloin. Ei tämä influenssakaan kuulunut niihin kotijouluhaaveisiin.


Kaiken viimetippaan jättäminen kostautui. Siivoaminen, koristelu ja jouluruoka jäi nyt hieman onnettomaksi. Kovassa kuumeessa ei kuitenkaan jaksa ajatella nurkkia koristavia pölypalleroita yhtään sen enempää kuin joulupallojakaan. Eipä notkuva pöytäkään hirveästi houkuta tässä olotilassa, joten einekset ajavat asiansa. 

Kaiken tämän keskellä suuri määrä joulumieltä tuli tarpeeseen sillä se piti minut järjissäni sairauden ja pettymystenkin yli. Meillä oli tavallaan ihan hauskaa. Tai niin hauskaa kun 40 asteen kuumeessa hikisenä 10 vuotta yhdessä olleella parilla nyt voikaan olla. "Haluatsä jotain keittiöstä?" olisi ollut hyvä toivotus pakettikorttiin.


Toivon todella koko sydämeni pohjasta että sielä ruudun toisella puolen joulun vietto ei ole ollut näin surkeaa! Piristäkää poloista ja kertokaa hirvein joulumuistonne. Tämä todellakin pääsee oman listani kärkeen.



English:

This year we spent the Christmas at Taa's parents' place. Or that was the plan. Plans have this funny side to them that they do not always go the way you want them to, no matter how well planned. Some things, such as the flu, aren't taken into account when making the plans. Or maybe someone is bright enough and takes the flu vaccine, but sadly, I'm not one of those bright people. 
This vile disease struck out of nowhere last Monday and immediately smote me into bed. On Tuesday, in 40-degree fever I was dragged to the doctor where they poked a hole on my finger and both of my nostrils were violated with long thin sticks. Worse than the Pap test, if I may say so, a nose rape. On Wednesday the flu had gotten Taa too. Why hadn't anyone trained the cat to visit the pharmacy? 
For a couple of years now we have been tossing around the idea of Christmas spent home, because traveling to our parents' by bus is not a thing either of us is looking forward to do in holiday season, but I hadn't planned on spending it like this either. Fever and coughing our lungs out wasn't what I had in mind. We didn't have enough strength to clean up, decorate or make Christmas foods. Luckily, in a high fever you are too tired to think about the dust, let alone Christmas decorations. So it wasn't all bad. The huge amount of Christmas spirit I had kept me somewhat sane over the sickness and I'm glad I didn't have to suffer it all alone. 
I really hope, from the bottom of my heart, that your Christmas hasn't been this miserable! Though, you could make my day and share your most horrendous Christmas memories! This indeed will get on the top of my list.

Comments

  1. Voi ei, tosi kurjaa että teillä meni joulu noin pahasti pieleen sen sairastelun takia! :< minun hirvein joulumuistoni liittyy ehkä jouluun jonka vietin eksän sukulaisten kanssa. Porukka oli siis sinänsä ihan ystävällisiä, mutta mielestäni sukulaiset eivät saisi ensitapaamisella alkaa kysymään milloin hankimme lapsia :D ärsytti. Onneksi Aleksin sukulaiset eivät ole möläyttäneet vastaavaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Otetaan takasin uutena vuotena sitten. :D Onneksi kinkut yms. tulevat nyt alennukseen.
      Lapsista tiedustelu tuohon sävyyn on aina hieman mautonta! Onneksi sulla ei ole tuon pahempia joulumuistoja ja nykyisen vanhemmat osaavat käyttäytyä. :)

      Delete
  2. Muuta tänne :D Ai et. Jännä :D

    ReplyDelete

Post a Comment