Renko, blueberries and country fair

Yleensä on helpompaa sanoa olevansa kotoisin Hämeenlinnasta kuin Rengosta, sillä Hämeenlinnan sijainti harvemmin herättää ihmetystä suomalaisissa. Nykyään ei edes oikeastaan ole väärin sanoa olevansa Hämeenlinnasta, sillä Renko yhdistyi siihen niihin aikoihin kun muutin kotoa. Vaikka toki minulle ja muillekin Renkolaisille Renko on ja pysyy Renkona.

Häpesin ehkä teininä paikkakuntaani. Sielä ei nimittäin ollut mitään ja sielä asuvat ihmiset olivat teinin mielestä takapajuisia. No, sellaista se elämä korvessa on – takapajuista. Olen sielultani aina ollut enemmän kaupunki-ihminen. Vihasin pihahommia, ulkoleikkejä, hiihtämistä sekä tekemisen ja menemisen puutetta. En minä niistä vieläkään suuremmin nauti, mutta vanhemmiten osa asioista ei tunnu enää niin vastenmieliseltä – paitsi se hiihto. Lähdin jopa vapaaehtoisesti Taan kaverin mökkitalkoisiin, jossa kuuman auringon alla istuimme kitkemässä kukka- ja marjapuskien juuria ja haravoimassa kuivaa nurmikkoa auki.

Viime viikonloppuna matkasin taas kotipaikkakunnalleni. Olen raahannut sieltä kaikki tavarani ja projektini pois, joten perjantai-illasta oli arvelujeni mukaan tulossa tylsääkin tylsempi ellen keksisi mitään tekemistä. Ehdotinkin äidilleni sitten spontaania mustikkaretkeä metsään. Lainasin äidiltäni vaatteita ja suuntasimme mummun äidilleni näyttämään mustikkapaikkaan, josta saimme saaliiksemme noin kolmisen litraa mustikoita. Enemmänkin olisi irronnut, mutta ei me sielä jaksettu kökkiä. Omaan myös senverta huonon keskittymiskyvyn, että jokainen rasahdus, kolo, sammakko, tikka ja hirvenkakka veivät huomioni mustikoista.

So fabulous. This is what I might look like if I lived in the county and had no dignity left. No deer ked (hirvikäspänen) is gonna crawl on my head!

Matkani alkuperäinen syy ei ollut mustikkamatka vaan lauantaina jokavuotuiset Rengon Jaakonmarkkinat. Markkinat, jotka täyttivät tänä vuonna 30-vuotta, olivat lapsuuteni suuri kohokohta. Kerrankin tässä pitäjässä vilisee ihmisiä kuin Helsingin keskustorilla aurinkoisena päivänä! Rengossa asuessani osallistuin markkinoille joka vuosi, sillä se oli se ainoa päivä, jolloin tapahtui mitään. Nostalgia ja siskojenpojat olivat ehkä se suurin syy miksi markkinoille vaivauduin tänä vuonna.

Muistan, kuinka lapsuudessani aina samassa paikassa oli sama korumyyjä, jonka lasikoruja himoitsin vuodesta toiseen. Muistan ostaneeni kaksi sinistä sormusta, muutaman tunnesormuksen ja yhden sinisen tähtikaulakorun. Korut ovat jo kauan sitten hävinneet, korumyyjä kadonnut ja tilan on varannut antikvariaattipöytä, mutta markkinoiden yleisilme on säilynyt samana. Markkinoilla myynnissä on vuodesta toiseen samat tavarat. On metrilakua, rinkeliä, leipää, rojua, rättiä... Mitä nyt kaikilta markkinoilta saa. Lava on aina samalla paikalla ja Pekka on ollut juontamassa markkinoita niin kauan kuin muistan. Pekka opetti ala-asteella meille musiikkia ja toi hienoja kiviä aina tunneille ihmeteltäväksemme. Jos kivet ja mineraalit kiinnostaa niin Pekkaan kannattaa olla yhteydessä.

Vaikka ajat ja Renko ovatkin muuttuneet, tapahtuma on pitänyt pintansa kaikki nämä vuodet ja houkuttelee edelleen ihmisiä. Muuten uinuva pikkukylä, jonka arkea heilauttaa jo jonkun pinkki hiusväri ja pari maahanmuuttajaa, on hetkessä muuttunut elämää täynnä olevaksi alueeksi. Ihmismäärää rajoitti hieman harmaa pilvivaippa ja tihkusade. Taata en mukaani saanut. Ihme. Mutta onneksi seuraa piti kaksi pientä miestä, nuori pokemoneja metsästävä neiti, vanhin siskoni ja äiti.

Hämeenlinnamatkan hinta ei ollut päätä huimaava. 7€ Hämeenlinnaan ja 5€ takaisin matkahuollon nettilipuilla. Tai ei se olisi huimannut päätä jos tilillä olisi enemmän kuin 0,75€.

Onhan se kivaa käydä välillä nostalgisoimassa, mutta jo noin pieni reissu täytti kiintiöni erittäin hyvin. Asfalttiviidakko kutsuu enemmän kuin marjapuskat.

English:

I usually tell people that I'm originally from Hämeenlinna, which is half true. It's easier to say you're from Hämeenlinna than Renko since Hämeenlinna is fairly known city and rarely anyone knows where Renko is. Renko used to be its own little town near Hämeenlinna but at the same year that I moved away from there, Renko was consolidated with Hämeenlinna.

When I was on my teens, I used to be ashamed of the town that I lived in. It was mostly countryside, had nothing interesting in it and people there were old-fashioned and backwards. Nothing ever happened there and there was nothing to do. Except for outdoorsy stuff which I really didn't care for back then. I've always been a city girl in my heart. But nowadays those outdoorsy things don't feel so bad.

Last Friday I took a bus and went to see my parents. I've already moved all my stuff from there, so the evening was going to be boring if I didn't come up with something to do. So I persuaded my mother to go pick some blueberries with me. I borrowed my mom's clothes because mine weren't suitable for wandering in the woods, hence the pretty pictures of me in the beginning of the post. Mom took me to a place which was shown to her by my gran. We got about 3 liters of blueberries.

Even though seeing my parents and picking blueberries was fun, it wasn't the original intent of this trip. Once a year Renko is brought to life by annual fair called Rengon Jaakonmarkkinat. It's a small country fair but it pulls people in like light attracts insects. I used to attend to it every year when I still lived there, because it was the only time something was happening. Nostalgia and my sisters' kids were the things that lured me there this year. The fair has not changed at all even though Renko and times have changed. Same kind of stuff was sold, stage was in the same spot, same host... But it was fun for a change.

There would have been more people, I'm certain, but the dreary weather took its toll. Taa didn't want to come. What a surprise. But luckily I was accompanied by two little boys, young lady playing Pokémon GO, my mom and my eldest sister. Now I'm safely back here at the asphalt jungle where I truly belong.