Lämmin ilma ja lähenevä muutto (koittakaa kestää tätä
muuttokuumetta) ajoivat minut viimein viimeistelemään opiskeluaikoinani
dyykkaamani rikkinäisen puhelinpöydän, jota olin hissuksiin laittanut
käyttökuntoon. Alkuperäiskunnosta ei ole muita kuvia kuin tämä äitini raajoilla
höystetty kännykkäkuva, mutta sehän riittää.
Olin haaveillut jo pitkään puhelinpöydästä, koska eteisessä
on hyvä olla jokin kenkienlaittopenkki ja pieni pöytätaso, ja tämä
muinaismuistohuonekaluhan sisältää molemmat. En tiedä miksi, mutta koen tämän
unohdetun kalusteen vaan jotenkin todella viehättäväksi, vaikka
lankapuhelimille ei ole aikoihin ollut käyttöä.
Hihkuin onnesta kun eräänä iltana opiskelijakämppäni
roskiksilta sellaisen löysin. Se oli rikki ja tehty rumasta oksaisesta
kellastuneesta puusta, mutta mielikuvitukseni ja tuunausintoni eivät antaneet
minun jättää reppanaa sinne. Raahasin painavan kalusteenrämän asuntooni, putsasin
sen ja myöhemmin kuljetutin sen vanhemmilleni, koska eihän minulla ole edes
porakonetta omasta takaa.
Purin koko höskän osiin, hioin ja maalasin sen, ja
vanhempieni kanssa sahasimme sille uuden istuinosan ja puuttuvan hyllyn.
Viimesilauksena porasimme modeemin (tai jonkin muun) johdoille aukon sekä
ompelin istuintyynyn.
Olen rakastunut enkä malta odottaa, että saan puhelinpöytäni
viimein käyttöön. Aloin jossain vaiheessa epäillä harmaata maalivalintaani ja
haikailla mustan perään, mutta valmiin nähtyäni oli pakko todeta, että harmaa
oli ihan hyvä valinta.
Sain kolmipäiväisellä reissullani aikaiseksi myös
jättityynyn, joka söi 1,5kg vanua sisäänsä, ja kisuarvonnan palkinnon, josta
lisää sitten seuraavassa postauksessa.
Dyykkaako kukaan muu huonekaluja tai projekteja itselleen?
English:
Sunny days
and the upcoming moving day (yea, bare with my moving enthusiasm) gave me an
urge to finish a telephone table I found broken near the recycling bins of my
student housing when I still studied. There are no other pictures of its
original state other than this one which is taken with my phone and has my
mom's foot and hand in it too.
I had
dreamt of a telephone table for years because they're so handy in corridors. You
should have seen me when I found one. It didn't matter even though it was
broken and ugly. Fixing it wasn't that hard. Me and my parents sawed a new seat
and a shelf to replace the missing ones. After that I sanded, painted and put
together the whole thing. And for the final touches we drilled a hole for
modem's cords and I sewed a cushion for the seat.
For a
moment there I had my doubts about the grey paint that I had chosen, but after
seeing it finished, all doubts were gone. It's perfect and I'm in love. I just
can't wait to get it into my new apartment.
During my
visit I also made a huuuge pillow, which devoured 1,5kg of cotton wool, and I also
made the price for the second charity cat auction.
Pakko sanoo projekteille stop nyt hetkeks. Tarviin lomaa :D
ReplyDeleteTylsimys. Ei projekteista saa ottaa lomaa.
DeleteEiku tarviin lomaa projekteja varten. Ei tässä muuten ehi.
Delete