Pieni punainen kutina hiipi silmääni maanantain aikana
supistaen lopulta näkökenttäni melkein olemattomaksi. Ihan kuin lauantaina alkaneessa
flunssassa ei olisi jo tarpeeksi kestämistä.
Myötätunnoton lääkäri olisi ilmeisesti halunnut laittaa silmäoireeni allergian piikkiin kyselemällä siihen liittyviä kysymyksiä, mutta itse tiesin paremmin ja joutui hänkin lopulta luopumaan haaveiluistaan. Tämä lähiterveyskeskukseni ilkeä ja työhönsä tympääntyneen oloinen ylimielinen työntekijä (analyysia ei ole muodostettu yhden kerran perusteella) syyllisteli vielä aiheen vierestä muka liian vahvoista e-pillereistäni kirjoittaessaan reseptiä silmäoireisiini. Ihankuin silmätulehdus olisi estrogeenin syytä.
Nuori ja mukava apteekkari lohdutteli, ettei silmäni nyt niiiin kamalalta näytä ojentaessaan voideputkiloa. Kiitos nuori mies kauniista sanoistasi, mutta eivät ne sillä hetkellä lohduttaneet yhtään.
Eivätkä ainakaan seuraavana aamuna. Kuten silmätulehduksilla on tapana, tämäkin vihulainen päätti sitten tunkeilla toisenkin vihreän silmäni limakalvoille.
Koska saikkua ei saa, vaikka ei näkisikään mitään, niin menin sitten torstaina töihin. Voi jos olisin vielä se arka ja surullinen tapaus, joka kavahti postilaatikolle naama meikittömänä menoa, paikkakunnalla, jossa sinut näkee ehkä pari hassua oravaa, olisin varmaan kuollut työmatkallani Helsingin keskustan läpi.
Uusi silmämeikitön ja itkuisen näköinen lookkini ei jaksanut
kuitenkaan vaivata päätäni ihmeemmin. Kummallisena köhivänä ja niiskuttavana
synkiöhipsterimuumina uhmasin ihmisten katseita vaihtaessani ratikkaa Stokkan
kulmilla kahtena viikon viimeisenä työpäivänä.
Työpaikalla sain kuulla useammastakin suusta olevani kalpean näköinen. No, miltä
muultakaan sitä näillä albiinokarvoilla näyttää? Kaikki väri naamaltani katoaa myös hyvin herkästi pienenkin kuumeen mukana.
Seuraavaksi joudunkin sitten käymään meikkipussini läpi,
eliminoiden ainakin ripsarini ja desinfioiden meikkisiveltimet. Ripsarin
poisheittäminen ei tuota minkäänlaista sydämen tykytystä, sillä se olisi
pitänyt vaihtaa uuteen jo aikapäiviä sitten. Ehkäpä tämä silmätulehdus oli ihan
tarpeellinen sysäys puhtaamman meikkipussin saamiseksi.
Ensiviikolla aion juhlistaa silmälääkemömmöjen loppumista, ostaa uuden ripsarin ja
vetäistä kunnon smokey eyes -meikit. Albiinolook ei ole minua varten.
Translation:
Little, red
and itchy infection made its home inside my eye socket on Monday, narrowing
down my eyesight to nearly none. Like I hadn't had enough with the flue I got on
Saturday.
My
unsympathetic doctor seemed like he would have wanted to diagnose me allergic
to something but decided after all that this was in fact an eye infection, like
I had told him before. This mean and arrogant doctor, probably fed up with his
job, nagged me about my "high level hormone" contraceptive pills as
if they were the cause of the infection, while writing me a description to eye
medication.
A young and
nice pharmacist, told me, that my eye didn't look that bad when handing me my
medication. Thank you dear pharmacist, but your kind words didn't give me any
comfort at that moment. Nor did they help when the infection spread into my other
eye, as the infection usually does.
The doctor
didn't give me sick leave so I had to go to work on Thursday. If I was still as
shy as I once was, going out without any eye makeup would have killed me. Even
though I look like an albino and get comments on my paleness, I got through
those days. Looking like some kind of a mix of hipster, goth and moomin, I travelled
through the city centre coughing and sniffling.
Now I have
to go through my makeup bag, wash all my brushes and get rid of at least my
mascara, which I should have thrown out months ago. One good thing came from
this eye infection and it's a clean makeup bag.
Next week,
when I'm done using this medication, I'll be covering my eyes again with a heavy
smokey eyes-look. Albino look isn't my thing at all.
Comments
Post a Comment